Olin 14- vuotias, kun kiinnitin kaupan seinälle ilmoituksen tarjoamastani lastenhoitopalvelusta. Pienet ja idearikkaat asiakkaani tekivät ensimmäisen ammatinvalintani helpoksi ja luontevaksi. Lähihoitajaksi valmistumisen jälkeen työskentelin päiväkodissa ja kotipalveluyöntekijänä. Näin ja sain kokea elämän koko kirjon: taaperon ensiaskeleet, lohduttoman itkun ikävästä ja hiljaisen kodin joulupäivänä, kun lapset ovat kasvaneet aikuisiksi ja ovat kukin eri puolilla maailmaa. 

Oivalsin, että keho kertoo mielemme tarinaa ja että meillä tulisi olla aikaa pysähtyä kuuntelemaan ja kohtaamaan itsemme ja toisemme. 

Merkonomi- ja oikeustradenomiopintojen parasta antia oli yhdessä oppiminen ja yhteistyön merkityksen oivaltaminen. Olen saanut olla mukana kehittämässä työelämää ihmisläheiseen suuntaan ja auttaa asiakkaitani menestymään omassa elämässään eri osa-alueilla. Oppia tunneyhteyden ja toimivan vuorovaikutuksen syventämiseen olen saanut oman elämänkokemukseni lisäksi psykologian, kasvatustieteen ja erityispedagogiikan sekä mindfulness- ja NLP- opintojen myötä.  Ajattelen, että ammattilaisuus on kykyä soveltaa teoriaa ja elämänkokemustaan käytäntöön jokaisen yksilön ominaisuudet huomioiden. 

Olen herkkä luonnonlapsi. Aistin, koen ja tunnen vahvasti. Häpesin ja piilottelin ominaisuuksiani ja todellista itseäni yli 30 vuotta elämästäni. Kun en antanut edes itseni kohdata tunteitani enkä tunnistanut omia rajojani, koitui roolikseni elää hymyileväisen suorittajan ja myötäilijän elämää. Otin toistenkin murheet kantaakseni. Pienensin, piilotin ja hiljensin itseni ollakseni mahdollisimman vähän harmiksi kenellekään. Asetin toisten tarpeet ja tunteet omien tunteitteni ja tarpeideni edelle. Vaadin itseltäni yli-inhimillistä täydellisyyttä enkä sallinut itseni iloita onnistumisistani, vaan yhden etapin saavuttamisen jälkeen olivat suunnitelmat jo seuraavaa varten tehty. Hain suorittamalla oikeutusta olemiselleni ja helpotusta pinnan alla epämääräisenä kytevään pelkoon ja ahdistukseen. Koin herkkyyteni valtavaksi taakaksi ja ajattelin vain olevani paljon heikompi kuin muut. 

En lopulta ollut itsekään varma, kenen vaatimuksia toteutan ja miksi niin teen. Tunsin, ettei mikään, mitä teen ole riittävää. Vaikka toisille hymyilin kauniisti ja puhuin rohkaisevasti, itselleni olin julma ja armoton. Sivuutin kehoni ja mieleni avunhuudot ja lopulta kaiken suorittamisen ja itseni laiminlyönnin seurauksena sairastuin masennukseen ja koin raskaan työuupumuksen. Lohduton väsymys, ahdistus, häpeä, syyllisyys, merkityksettömyys ja epätietoisuus nousivat pintaan. Tunnustin ensimmäistä kertaa ääneen olevani totaalisen voimaton ja hädissäni. 

Tämä oli käänteentekevä hetki. Ymmärsin, että voin joko jatkaa piilottelua tai tulla näkyväksi, tulla ihmiseksi, joka pohjimmiltani olen. Pysähdyin ja annoin itselleni aikaa. Opettelin luopumaan suorittamisesta ja jatkuvasta miellyttämisestä. Kohtasin ensimmäistä kertaa itseni rakastavasti. Hiljalleen voimistuivat rohkeus, voima, toiveikkuus, lempeys, armollisuus ja itseluottamus. Uupumus ei kadottanut herkkyyttä ja empatiaani eikä luottamusta elämään, vaan se valjasti nämä ominaisuudet voimakseni ja entistä vahvemmiksi kyvyiksi auttaa toisia.

Kiltteys ja herkkyys ovat kaunista, eikä niitä ihania ominaisuuksiaan tarvitse kieltää itsessään tai yrittää päästä niistä eroon. Oman hyvinvoinnin kannalta merkityksellistä on hyväksyä ainutlaatuisuutensa ja tasapainottaa elämänsä omaa onnellisuutta tukevaksi. 

Saan inspiraationi ja onneni merkityksellisistä tapaamisista, luonnon loputtomasta kauneudesta ja kiireettömyyden tuomasta vapauden tunteesta. Minulle onni näyttäytyy myös rauhallisina aamuina kuntosalin hämärässä treenaten ja kiireetöntä aamiaista nauttien hyvin nukutun yön jälkeen. Elämä viiden pojan tätinä on opettanut hetkessä elämisen tärkeyttä ja se on pitänyt yllä riemuani olemassaolosta ja mielikuvituksen voimasta. Jokaisella ihmisellä on oma kaunis tahtinsa kasvaa ja tahtoisin, että jokainen meistä katselisi kuvaa itsestään kuin kolmevuotias ja toteaisi yksikantaan olevansa ihana.

Parhaita hetkiä työssäni ovat rauhalliset kohtaamiset, joissa on tilaa aistien, tunteiden ja ajatusten hyväntahtoiselle tutkimiselle. Ei ole olemassa kiellettyjä tunteita tai ajatuksia. Ne ovat aitoja ja oikeita viestejä meiltä itsellemme ja toisillemme. 

Tunne- ja vuorovaikutustaitoja vahvistamalla lisäämme valtavasti ymmärrystä ja hyväksyntää itseämme ja toisiamme kohtaan. Kuten luonto osoittaa elämän kiertokulkua, on kaikelle on aikansa ja  tarkoituksensa. Kun jonkin on aika loppua, tarjoutuu aika uudelle.