Tunnollinen - Tylsä täydellisyydentavoittelija vai itseään ja toisia arvostava yksilö?

03.09.2021

Onko tunnollinen ihminen tylsä ja stressaava täydellisyydentavoittelija vai vastuuntuntoinen ja itseään sekä toisia arvostava rajansa tunteva yksilö?


Törmään sekä työni että yksityiselämäni kautta aika ajoin erilaisiin määritelmiin ja oletuksiin tunnollisuudesta. Joskus tunnollisuus nähdään negatiivisessa valossa, jolloin ajatellaan, että tunnollinen ihminen on muiden ohjailtavissa oleva ylikiltti perfektionisti, joka vaatii itseltään ja toisilta kerta toisensa jälkeen upeampia suorituksia. Joskus tunnolliseksi itseään kuvaava henkilö toteaa tunnollisuutensa johtaneen uupumukseen ja jatkuvaan riittämättömyyden tunteeseen.


Jos tunnet ja ajattelet näin, on hyvä tutkailla, mistä tarve täydelliseen suoritukseen kumpuaa. Tavoitteletko täydellistä kaikilla elämän osa-alueilla? Tavoitteletko täydellistä siksi, että koet tekemäsi asiat itsellesi tärkeiksi vai toivotko, että tekemällä kaiken täydellisesti saat kaipaamaasi arvostusta ja hyväksyntää toisilta ihmisiltä?


Ylikiltteys ja täydellisyyden tavoittelu oman mielenrauhan ja jaksamisen kustannuksella kertoo enemmänkin vaillejäämisestä, rakkaudettomuuden ja pohjattoman riittämättömyyden kokemuksesta kuin pelkästään tunnollisuudesta. Tällöin tunnollisuus näyttäytyy rasitteena ja heikkoutena, koska toteutat sitä itseäsi vastaan etkä omaa hyvinvointiasi edistäen.


Tunnollisuus kun on parhaimmillaan johdonmukaisuutta, suunnitelmallisuutta, sitoutuneisuutta ja kykyä saavuttaa tavoitteitaan niin, ettei polta itseään loppuun tai jyrää ja aliarvioi toisia ihmisiä toteuttaessaan omia päämääriään. Tunnollinenkin voi olla huoleton, rento ja spontaani. Tunnollisella on kyky tunnistaa omat rajansa ja kunnioittaa toisten tunteiden ja tarpeiden lisäksi myös itseään yhtä paljon. Tunnollisuus on myös ymmärrystä siitä, ettei voi kantaa yksin vastuuta kaikesta, ettei voi olla kaikessa paras tai edes hyvä ja että hyvistäkin suunnitelmista huolimatta jotkut asiat epäonnistuvat ja menevät toisin kuin suunnittelit. Ja juuri niinä vastoinkäymisten hetkinä tunnollinen tiedostaa, että tästäkin selvitään, etsii ratkaisuja, näkee ja löytää mahdollisuuksia katkeroitumisen, luovuttamisen ja uhriutumisen sijaan.


On harmi, että joskus niinkin ihana piirre kuin tunnollisuus nähdään puutteena ja heikkoutena. Olen itsekin kuullut ihmettelyä siitä, miten jaksan aina olla niin tunnollinen. Voin rehellisesti todeta, että olen tunnollinen niissä asioissa, jotka koen itselleni tärkeiksi. Pidän sopimistani asioista ja aikatauluista kiinni. Minusta tämä kertoo myös arvostuksesta toista ihmistä kohtaan. 


Ymmärrän, että tiettyjä sääntöjä, kuten opintoihin ja töihin liittyviä aikatauluja ja velvotteita noudattamalla vältyn itseäni kuormittavalta tekemättömien asioiden aiheuttamalta stressiltä ja minimoin samalla toisen ihmisen kokeman epätietoisuuden aiheuttaman stressin ja epäselvyyden. Kuka meistä nimittäin nauttii siitä, että joutuu kyselemään deadlinejen jälkeen, että missä mennään, kun mitään ei kuulu tai että ylipäätään joutuu varmistelemaan, onko toinen enää mukana sovituissa projekteissa?! Käyn treenaamassa säännöllisesti ja syön hyvin, koska nautin siitä. En tekisi sitä, jos kokisin sen stressaavana, en pitäisi terveellisestä ruuasta tai tuntisin tämän myötä joutuvani luopumaan jostain muusta itselleni tärkeistä. Kehitän ammatillista osaamistani opiskelemalla, ottamalla selvää ja tekemällä aika useinkin enemmän kuin "pitäisi". Usko pois, en tee sitä miellyttääkseni ketään muuta, näyttääkseni toista ihmistä paremmalta tai kuvittelevani olevani jollakin tavalla korvaamaton. Teen sen siksi, että minulla on tavoitteita ja päämääriä, jotka haluan saavuttaa. Haluan aidosti olla hyvä siinä mitä teen ja auttaa asiakkaitani parhaalla mahdollisella tavalla. 


Olen tunnollinen ja osaan kontrolloida ajankäyttöäni, toimia suunnitelmallisesti ja antaa aikaa levolle (ja erityisherkkänä tarvitsen tätä muuten todella paljon). Vaikka siis joillakin elämän osa-aluilla saatan vaikuttaa- ja olenkin- ehdottomalta ja periksiantamattomalta, toimin toisilla elämän osa-alueilla täysin päinvastaisesti. Tykkään siististä, seesteisestä kodista mutta inhoan siivoamista enkä ole kovin järjestelmällinen mitä siisteyteen ja sisustukseen tulee. Ostan kauniita kukkia ja sisustustuotteita, mutta unohdan hoitaa ja kastella kukkia, en osaa asetella sisustustuotteita kauniisti (tai paremminkin, en ehkä sittenkään koe sitä niin tärkeäksi?) ja siksi ostamani uudet verhot lojuivat neljä kuukautta keittiöntuolin nojalla ja ostamani kultainen maljakko on löytänyt paikkansa varaston hyllyltä parempia päiviä odotellessa. Osaan paistaa jauhelihaa ja kanaa, pilkkoa kasviksia ja lisätä niihin niihin öljyjä ja pähkinöitä. Nautin siitä, että ruuanlaitto on nopeaa ja helppoa, vaikka nautin myös ajan kanssa valmistetuista aterioista (erityisesti silloin kun en ole itse se joka seisoo patojen ja kattiloiden äärellä tuntitolkulla). Jos ajatus takkuaa ja tekemättömien töiden lista on pitkä, minulle ei tuota vaikeuksia sulkea läppärin kantta, nousta ylös, heittää takkia niskaan ja kävellä ovesta ulos metsään rauhoittamaan mieltä ja kehoani. 

Tästä kaikesta on mielestäni kyse, kun puhutaan tunnollisuudesta. Mitä sinä ajattelet tunnollisuudesta?