Oletko siellä, missä olet?

04.09.2020

Hengittelyä ja hengityksen seuraamistako? Mindfulness on toki sitäkin ja samalla se on huomattavasti suurempi kokonaisuus. Sanoisinkin, että se on tapa toimia, tapa olla ja tapa elää. Se, miksi jotkut meistä mieltävät mindfulnessin hengittelyksi ja hengityksen seuraamiseksi johtuu siitä, että tästä monesti aloitetaan mindfulnessin, tietoisen läsnäolon harjoittelu. Hengittäminen on meille kaikille luontaista ja tiedostamatonta ja pelkästään hengityksen seuraaminen rauhoittaa virittynyttä kehoa ja mieltä. Jo hengityksesi tiedostamisen harjoittelu tuo päiviisi läsnäolon hetkiä. Aktiivisen harjoittelun myötä voit tehdä koko elämästäsi: työstäsi, vapaa-ajastasi, vuorovaikutuksestasi läsnäolevaa, sellaista missä sinä olet paikalla ja läsnä ihan oikeasti. Kaikki varmasti tiedämme sen tunteen, kun istumme palaverissa ja päässämme kuhisee ajatuksia siitä, mitä edeltävässä palaverissa juteltiin tai mitä pitikään ennen seuraavaa palaveria varmistaa ja hoitaa. Tai mikä olikaan se juttu, mitä piti hakea kaupasta, se mikä aamulla loppui jääkaapista.

Omaan elämääni mindfulness rantautui pysyvästi ollessani pahasti uuvuksissa. Olen elävä todiste siitä, että aivomme, kehomme ja mielemme eivät kestä loputtomiin työskentelyä ja toimimista alipalautuneena. Kun olin siihenastisen elämäni elänyt sen periaatteen mukaan, että valmista kyllä tulee, kun vaan tekee eikä laiskottele, oli aluksi jo pelkästään säännöllinen oma aika ja lupa olla tekemättä mitään sen kummempaa uutta ja erilaista. Vähitellen se muodostui minun omaksi tärkeäksi hetkeksi. Välillä en edes sen kummemmin miettinyt tai tiedostanut hengitystäkään, kunhan makoilin lattialla tai sohvalla, huoneen ovi kiinni tai kuulokkeet korvilla piilossa koko muulta maailmalta. Ensimmäistä kertaa koko aikuisiällä nautin siitä, että vain olen enkä tee mitään. Ehkä olisin huomannut tämän ihanuuden jo aikaisemmin, jos vain olisin sallinut itseni pysähtyä. Ehkä sinäkin tunnistat tämän? Tulee hetki, kun ei oikeastaan tarvitsisi tehdä yhtään mitään, istahdat alas ja huomaat alkaneesi miettiä jo jotakin, mennyttä tai tulevaa.

Voisi ehkä luulla, että suorittajatyyppinä aloin suorittamaan toipumista uupumuksesta mindfulnessin avulla. En kuitenkaan kokenut harjoittelua velvollisuutena. Tiesin olevani siitä vastuussa vain ja ainoastaan itselleni ja huomasin kerta kerran jälkeen, kuinka hyvä olo tästä pienestä omasta harjoitteluhetkestä tuli. Välillä jäi useita päiviä välistä ja välillä huomasin nukahtaneeni kesken harjoituksen. Harjoitusten myötä tiedostin selkeämmin, missä menen ajatusteni ja tuntemusteni kanssa. Uskon, että luovuuteni ja kykyni visioida mielikuvia oli suureksi avuksi harjoitellessani. Näin sieluni silmin raivon tunteeni tulenpunaisena lieskana ja ilon keltaisen kimaltavina sadepisaroiden lailla putoilevina helminä. Se voimakas tunne, joka ennen otti minut valtaansa (ja minun tapauksessani täytti minut sillä tunteella sisältä päin, ulkopuolisen silmin saatoin näyttää viilipytyltä, vaikka sisällä kiehui ja kuohui) alkoikin tuntua hallittavissani olevalta. Siitä tunteesta, joka ennen tuli ja täytti ajatukseni, sai kehoni vapisemaan, ääneni jumittumaan ja hengityksen kiihtymään, olikin tullut jotakin, jota pystyin katsomaan ulkopuolisen silmin ja päättämään, mitä sen kanssa teen.

Kyky keskittyä on perustavanlaatuinen taito arjen pienissä ja suurissa tilanteissa. Ajattele esimerkiksi uuden taidon oppimista, uuden tiedon omaksumista, toisen ihmisen kuuntelemista tai toimintasuunnitelman tekemistä. Olemme ehkä kuulleet vertailuja siitä, kuinka joku toinen vain oppii paremmin ja nopeammin tai yksinkertaisesti on vain lahjakkaampi. On ihan totta, että pelkästään keskittyminen ei tee sinusta hetkessä mestaria, mutta keskittymällä hetkeen ja siihen, mitä olet tekemässä, saavutat päämääräsi varmasti ennen pitkää. Se ei välttämättä tapahdu silloinkaan hetkessä, mutta keskittymisen myötä se tapahtuu varmemmin kuin toteamalla että tämä yksinkertaisesti ylittää oman potentiaalisi rajat antamatta itsellesi edes mahdollisuutta onnistumiseen. 

Nostan keskittymisen yhteydessä esimerkiksi treenaamisen. Se voi olla esimerkiksi kuntosaliharjoittelua, tanssimista, yleisurheilua, tennistä, joogaa tai pilatesta. Jos haluat oikein kovasti tulla hyväksi jossakin, olet sitoutunut harjoittelemaan. Ja on luonnollista, että tällöin myös haluat maksimoida hyödyn käytettävissäsi olevasta harjoitteluajasta. Jos haluat kasvattaa lihasmassaa, juosta vielä lujempaa tai olla teknisesti taitavampi, optimoit harjoittelusi, ruokavaliosi ja palautumisesi sen mukaisesti. Ymmärrät, että opettelemalla kärsivällisesti alusta alkaen oikeat liikeradat ja suoritustekniikat virheellisten sijaan, optimoit kehittymisesi ja vältät varmemmin loukkaantumiset. Opetat kertaheitolla kehosi ja mielesi hermoradat toimimaan oikein sen sijaan että joutuisit opettelemaan virheellisistä tavoista pois. Se, mitä olen omaan treenaamiseeni mindfulnessin myötä omaksunut, on kyky keskittyä hetkeen ja vahva yhteys omaan kehooni. Kuntosalilla kuulokkeet korvissa olen todella syvällä omassa maailmassani. Treenin jälkeen en osaisi vastata, ketä ja kuinka monta muuta salilla oli ja minkä värisiä vaatteita heillä oli päällä. Tietoisuus treenattavasta lihaksesta on myös omassa harjoittelussani keskeisessä roolissa. Tietoisuus siitä, missä kyseinen lihas on ja mikä liike kyseistä lihasta liikuttaa niin, että juuri se lihas kuormittuu. Kehotietoisuus, oman kehon tuntemus on tässä ensiarvoisen tärkeää. 

Minä tuskailin aikoinani vuosikausia olemattoman pään, sydämen ja selän yhteyden vuoksi. Tällä tarkoitan sitä, että halusin sydämeni kyllyydestä treenata selkää ja haaveilin leveästä selästä, ja ainoa mitä kehoni pystyi tekemään, oli repiä käsivoimin painoja. En tuntenut selkääni, en yksinkertaisesti hahmottanut kehostani selkääni, vaikka ajatuksen tasolla tiedostin, miten yhteyden pitäisi toimia, jos se toimisi. Mindfulnessin peruspilareihin, perustaan kuuluu muun muassa kärsivällisyys, hyväksyminen, luottamus, irti päästäminen ja aloittelijan mielen omaksuminen. Tähän omaan esimerkkiini pohjaten ensin oli hyväksyttävä, että en osaa tätä vielä enkä opi tätä yksin. Sen sijaan, että löin hanskat tiskiin ja luovutin, luotin itseeni ja siihen, että opin varmasti. Päästin irti siitä ajatuksesta, että minun pitäisi osata tämä heti tai että tätä lajia ei ole tehty minua varten, kun en luonnostaan osaa. Asetuin oppijan rooliin ja suhtauduin opetteluun kuin ihan uuteen asiaan. Se sama levytanko, ne samat käsipainot ja sama ylätalja, jota olin tuntitolkulla veivannut tuloksetta, näyttäytyikin nyt uusin silmin. En nähnyt vihollista, vaan haasteen, jonka tiesin voittavani, jos vain pysyttelisin tyynenä ja keskittyisin. Voit uskoa, että oli sanoinkuvailemattoman onnellinen tunne, kun selässä tuntui jotain, mitä siellä ei koskaan ollut aiemmin tuntunut, kun selässä alkoi näkyä jotain mitä siellä ei ollut koskaan ennen näkynyt.

Mindfulnessin perusta rakentuu myös arvostelemattomuuden ja yrittämisestä luopumisen varaan. Jos pohdimme vuorovaikutusta toistemme kanssa ja suhteitamme toisiin ihmisiin, mikä onkaan sen aidompaa, kuin tulla kohdatuksi, kuulluksi ja nähdyksi itsenään ilman päälle asetettuja odotuksia ja velvoitteita. Se, että kohtaa toisen ennakkoluulottomasti, aidosti kuulee ja haluaa ymmärtää toista, tekee sinusta ihmisen, jolle on hyvä puhua, ihmisen johon voi luottaa. Miten tärkeäksi itsensä tunteekaan, kun toinen kuuntelee keskeyttämättä ja ilman tarvetta sanoa omaa sanaansa väliin, ilman tarvetta olla oikeassa ja tietää kaikkea paremmin kuin toinen. Nykypäivän työelämässä projektinomainen työ lisääntyy ja se edellyttää meiltä kaikilta kokonaisuuksien hallintaa, ongelmanratkaisukykyä, vuorovaikutustaitoja, valmiutta jatkuvaan muutokseen ja kykyä keskittyä olennaiseen. 

Sen sijaan, että mindfulness pyrkisi rakentamaan täydellisyyttä, se sallii ja hyväksyy keskeneräisyyden. Se ohjaa uteliaisuuteen ja sallivuuteen, laajentaa katsomusta eikä pyri ohjaamaan pieneen rajattuun muottiin. Se ei anna käyttöohjetta toista ihmistä varten, vaan mahdollistaa sen, että sinä luot oman maailmasi, tutustut itseesi ja itsetuntemuksesi kautta hallitset itseäsi. Kun tunnet ja hyväksyt itsesi, olet vastaanottavainen kuulemaan toista, aistimaan toisen tunnetiloja ja avoin esittämään tarkentavia kysymyksiä jyräämisen sijaan. Hyväksyt toisen ihmisen. Hyväksyt sen, mitä elämä tuo eteesi.

Haluatko kokeilla? Ota minuun yhteyttä, niin harjoitellaan yhdessä.