Näkyväksi

18.07.2020

Olenko minä olemassa, jos en tule nähdyksi sellaisena kuin olen?🌿


Koko olemassaolomme rakentuu vuorovaikutuksessa toinen toistemme kanssa. Se, kuinka meidät kohdataan ja nähdään, vaikuttaa siihen, kuinka me näemme itsemme.
Jos koemme vähättelyä, mitätöintiä, torjumista, moittimista ja puhumattomuutta, saatamme suojata itseämme piiloutumalla. Piiloutuminen on sitä, että on ja tekee aina pikkuisen enemmän kuin oikeastaan jaksaisi. Piiloutuminen on myös sitä, että on vähemmän sitä, jonka aidoksi itsekseen kokee. Alamme olla ja toimia sen mukaisesti, kuinka ajattelemme toisten meidän haluavan olevan ja toimivan. Omaksumme rooleja ja kehitämme selviytymiskeinoja, jotta se, mitä piilotamme, ei tulisi näkyväksi. Haemme hyväksyntää olemassaololle ulkopuoleltamme.


Tulemme näkyviksi, kun meidät kohdataan myötätuntoisesti ja läsnäolevasti. Ääriviivamme vahvistuvat, kun toinen ihminen ihan aidosti tahtoo kuulla ajatuksistamme ja siitä, mitä tunnemme. Kun koemme hetkiä, jossa aitous on voimakkaampaa kuin pelkomme, suojamuurimme hälvenee. Sinä hetkenä, kun toinen ihminen pysähtyy kuuntelemaan meitä, antaa olla juuri sellainen kuin on, olemme lähempänä sitä, mitä aidoimmillamme olemme. Ja näissä hetkissä havahdumme siihen, että antaessaan saa, katsoessaan tulee näkyväksi.❤️