Mikä sinussa on totta? Sanoja rehellisyydestä.

24.07.2020

Uskallatko olla rehellinen itsellesi? Luulin joskus, että omien esille pyrkivien ajatusten ja omien tuntemusten selvittäminen ja käsitteleminen vievät enemmän energiaa kuin se, että vain jättää ne huomiotta ja antaa mennä itsestään ohi. Luulin, että tällaiset kohtaamiset voivat tuhota enemmän kuin korjata. Olin joskus hyvä välttelemään näitä itseni kohtaamisen hetkiä pitäen itseni riittävän kiireisenä ja tarpeellisena. Olin aina jotakin jollekin muulle ja jossakin muualla, en koskaan itselleni ja itseni kanssa. Kun en antanut edes itseni kohdata tunteitani, kadotin yhteyden itseeni. En tunnistanut omia rajojani ja omaksuin roolin hymyilevänä ja kaikkia muita myötäilevänä suorittajana. Pienensin, piilotin ja hiljensin itseni. Säilöin kaikki tunteet sisääni ilmaisematta niitä (etenkään niitä, jotka voisivat jollakin tavalla pahoittaa toisen mielen tai aiheuttaa konfliktin). Tämä toimintatapa kulutti valtavasti voimavarojani, heikensi kykyäni nauttia aidosti mistään ja johti lopulta omalla kohdallani uupumukseen, ahdistuneisuuteen ja masentumiseen.


Tämä oli käänteentekevä hetki elämäni varrella. Ymmärsin, että voin joko jatkaa piilottelua tai tulla näkyväksi, tulla ihmiseksi, joka pohjimmiltani olen. Pysähdyin ja annoin itselleni aikaa. Opettelin luopumaan suorittamisesta ja jatkuvasta miellyttämisestä. Kohtasin ensimmäistä kertaa itseni uteliaasti ja rakastavasti. Opettelin tervettä nöyryyttä. Sen sijaan, että huomasin toisen ihmisen puutteen ja kärsin siitä, mitä vaille jäin, en sulkeutunut vaan aloin avautua. En kerännyt enää patoutunutta raivoa ja suuttumusta sisääni, vaan etsin keinoja ilmaista itseäni. Ensin varovasti itsekin ääriviivojani hahmotellen ja vähitellen varmemmin, koko ajan luottavaisemmin.


Teki todellakin kipeää lopulta kohdata ne piilotetut tunteet ja ajatukset, mutta kipeämpää oli se, että kannoin niitä vuosikausia mukanani. Kaikkea sitä, mitä olen ajatellut, luullut, olettanut, tarvinnut, halunnut, toivonut, pelännyt, vihannut ja hävennyt. Mikä sitten muuttui, kun aloin tutkia sitä, mitä vuosikausia olin mukanani kantanut ajatuksissani, kehossani, sieluni syövereissä? Kaikki se, mitä mukanani olin kantanut, oli minulle aitoa ja totta, jotakin mitä on todella ollut. Huomasin kuitenkin, että vuosien saatossa totuus oli muuttanut muotoaan, saanut uusia kerroksia, muotoutunut uskomuksieni ja oletusteni perusteella vähän mustemmaksi ja vähän synkemmäksi, vaarallisemmaksi kohdata. Totuuden kohtaaminen avasi sen painavan säkin sisältäni ja se, mikä vuosikausia oli tuntunut paineena rinnassa, puristuksena kaulalla, kipuna vatsassa, särkynä jaloissa, ihottumana käsissä olikin yhtäkkiä kehoni ulkopuolella. Nähtävissä, kuultavissa, koskettavissa. Ei se pois mene, mutta enää en kanna sitä reppuselässä, se kulkee mukanani niin, että minä kävelen omilla jaloillani ja se kulkee omilla jaloillaan. Meistä on tullut hyvä pari ja ymmärrän, etten minä olisi minä ilman sitä. Enkä katso sitä inhoten, vaan rakastaen. Se on osa minua, vaikka olenkin siitä osittain luopunut. Ymmärrän nyt, että se yritti epätoivoisesti suojella minua mutta samalla se esti minua elämästä elämääni pohjimmaisia tarpeitani kunnioittaen ja vaalien ja sai aina olemaan varuillaan, pelkäämään pahinta.


Itselleen rehellisenä oleminen on itseensä tutustumista, itsensä tuntemista, tunteidensa tunnistamisesta sekä omien toimintamallien huomaamisesta ja ymmärtämistä. Rehellisyys itseä kohtaan mahdollistaa kyvyn asettaa rajoja, olla itsensä puolella ja arvostaa itseään. Rehellisyys on myös sitä, että kunnioittaa ja huomaa toisen ihmisen rehellisyyden. Se on tahtoa kertoa ja kuulla, tahtoa kohdata syvästi ja aidosti.


Nyt voit kokeilla, kuinka rehellinen sinä olet itsellesi.

Jatka lausetta tavalla/tavoilla joka tuntuu sinusta oikealta:

"Joskus esitän, että..."

Pohdi tätä kaikessa rauhassa. Voi olla, että olet jo todella pitkällä rehellisuutesi kanssa ja ympäristösi tukee tätä. Tai voi olla, että huomaat joutuvasi esittämään lähes koko ajan. Kirjoita ylös kaikki se, mitä tämä lauseen alku saa sinut ajattelemaan, muistamaan, tuntemaan ja huomaamaan.

Kun olet saanut kaikki sanat kirjattua ylös, pohdi, kuka tai ketkä olisivat viimeisiä ihmisiä tässä maailmassa, kenelle tahdot tämän kertoa.

Ajattele nyt, että juuri tämä ihminen/nämä ihmiset tulee sinua vastaan ja sinun täytyy kertoa äsken kirjoittamasi sanat hänelle. Mitä teet? Mitä mielesi tekee? Miltä kehossasi tuntuu? Mitä ajattelet? Kuuntele itseäsi rehellisesti. Tuottaako mielesi vastalauseita, uhkakuvia ja valheita? Miltä tapahtuu, jos olet rehellinen? Mikä sinun elämässäsi on totta? Mikä sinussa on totta?