Mielikuvamatkalla

10.08.2020

Kuvittele, että istut laiturilla kirkkaan järven rannalla. Auringon säteet lämmittävät ihoasi ja kevyt tuulenvire silittää sinua. Ympärilläsi on rauhallista. Kuulet lintujen laulua ja hyönteisten hyrinää. Sinun on hyvä olla. Kukaan ei odota sinulta mitään. Et vaadi itseltäsi mitään. Annat itsesi olla ja levähtää. Kohdistat katseesi eteenpäin ja näet vastarannalla laiturin, jolla istuu ihminen. Hänellä on samanlainen lupa ja samalainen tarve vain olla ja rauhoittua ilman vaatimusten painoa.
 

Katsot vastarannalla olevaa ihmistä ja hän katsoo sinua. Teidän molempien katseessa on hyväksyntää, hyväntahtoisuutta ja luottamusta. Huomaat hymyileväsi ja sinusta tuntuu, että hymy leviää myös vastarannalla istuvan ihmisen kasvoille. Upotat varpaasi veteen ja katselet veden pientä liikettä jakojesi alla. Sinulla on lämmin ja ajattelet kiitollisena niitä kaikkia ihmisiä, jotka ovat auttaneet sinua ja joilta voit pyytää apua jatkossakin.


Istut ajatuksiisi vaipuneena ja tunnet vain auringon lämmön ihollasi, vilvoittavan veden jalkojesi alla ja keveyden mielessäsi. Sinun on hyvä olla. Hyväksyt sen, etteivät asiat mene aina kuten suunnittelet. Tiedostat, että myös vastarannalla istuva ihminen on kokenut elämässään vastoinkäymisiä, pettymyksiä ja surua. Vastarannalla istuva ihminen on myös etsinyt turvaa, etsinyt itseään. Tässä hetkessä elämänne äänettömästi nivoutuvat toisiinsa.


Suljet silmäsi. Hengität elämää.