Kun havahduin - roolin takana on arvokas minä

20.01.2021

Tämä kirjoitus kertoo yhden tarinan omiin rajoittaviin uskomuksiin havahtumisesta ja matkasta itsensä äärelle. Kaikki, mitä sinusta on sinulle kerrottu, ei tarvitse olla totuutesi. Mitä tapahtuu, kun jätät maskit ja roolit taaksesi ja kohtaat itsesi?

Tänä vuonna minulla on ilo jakaa kehon ja mielen hyvinvointiin liittyvä blogini yhdessä blogivierailijoideni kanssa. Ensimmäinen blogivieraani on Marika Luukkanen. Marika kuvaa itseään hiljalleen paranevaksi suorittajaksi, joka nauttii vapautuvasta luovuudesta ja etsii uudenlaista balanssia elämään. Hän kirjoitti itsensä arvokkaaksi kokemisen matkastaan, koska kokemus on ollut hänen elämässään käänteentekevä. Hän haluaa tarinallaan havahduttaa lukijoita siitä, että uskomuksia voi ja kannattaa murtaa. Että jokaisen oma totuus on tärkeä.

Olisitko viimeinkin omalla puolella?

Istuin makuuhuoneen lattialla ja mietin uuden työn alkamista. Miten etukäteen valmistautuisin, mitä pakkaisin henkiseen ja fyysiseen reppuuni mukaan, kun astelen ensi kertaa seuraavista lasiovista sisään? Ja toki myös mitä päälleni laittaisin, saisinko silmäpussit meikattua piiloon ja näkisikö kaikki että otsahiukseni eivät olleet lainkaan ideaalin mittaiset. Paljon etukäteismurehdintaa, sanoisin nyt. Olin laittamassa kasvoilleni maskin, pukemassa päälle roolin. Olin jälleen aikonut olla paras mahdollinen työminä. Kuluin jo siinä hetkessä.

Mitäpä jos jätät roolit pois ja olet oma itsesi?

Olin niin tottunut suorittamaan, etten enää kuullut kuinka surulliselta kuulostin. Koin tarvitsevani fanfaarin arvoisia roolisuorituksia, jotta voisin tuntea olevani riittävä. Tämä suorittaja oli rooliminä. Tällä kertaa ajatus vaan painoi aikaisempaa enemmän ja tunsin ahdistuvani. Maski kasvoilla olen kelpo ihminen, vaivaton ja onnistuva, nauravainenkin. Peitän huumorilla taakkani ja vähät välitän psyykkisistä oireista - niin kauan kuin keho toimii, menisin ja tekisin. Koska vain siten olisin jotain.

Mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua, jos jättäisit maskit pois ja menisitkin omana itsenäsi? Kysymyksen kysyi eräs viisas coach. Törmäisinkö siihen, että en sovi kuvioihin, vai heräisinkö siihen, että ne onkin ne kuviot jotka eivät sovi minulle. Tai sitten toimisin omien luontaisten arvojen ja tapojen mukaisesti ensimmäistä kertaa ja huomaisin onnistuvani ja tulevani hyväksytyksi minuna, sans masque. Huomasin innostusjännittyneeni - voisiko niin todella tehdä? Ja miksi ajatus tuntui niin mullistavalta.

Nosta uskomukset päivänvaloon

Kasvamme ja meidät kasvatetaan pärjäämään maailmassa, joka tasapäistää ja typistää meidät rooleihin, jotka eivät kaikille istu. Meidät opetetaan arvostamaan vanhempiemme sukupolvien tapaan pärjäämistä, siivoa käytöstä, koulu- ja työmenestystä, voitontahtoa ja toisaalta nöyryyttä. Ei leipä puussa kasva ja elämä ei ole ruusuilla tanssimista. Olet kenties kuullut itsekin näitä sanontoja. Mitä jos tyttö onkin liian äänekäs ja touhukas, liian kärkäs ilmaisemaan itseään, prinsessaleikit sivuuttava ja huomiota janoava. Mitäpä jos häntä ei kuunnella tai uskota, mitä jos häntä hävetään ja pidetään ilkeänä, jopa pahana. Mitäpä jos tyttö kasvaa naiseksi ja kantaa vääränlaisuuden leimaa koko elämänsä?

Huomasin jo pienenä, kuinka suorituksista sai kiitosta ja ylpeydenaihetta. Paineet päihittää oma huonous olivat suuret, ja suorituksia piti kerätä ansiomerkeiksi olemassaolonsa oikeutukseksi. Kattila läikkyi yli monta kertaa ja jalassa eivät pysyneet enää koriskengät eikä päässä hermot. Ne lensivät tuusan nuuskana kun raivosin suruani ja vihaa itseäni kohtaan. Paineet olivat liian suuret.

Tiedostamattomana uskomukset voivat tehdä paljon hallaa itselle, eikä siinä oma hyvinvointi ehdi mukaan saati laastariratkaisut auta. Vahingoittavat ajatukset ovat pitkittyneinä niin iso osa elämää, että ne ohjailevat mieltä ja sitä myöten tunteita ja toimintaa. Hyvä keino tarkistuttaa negatiivisia uskomuksia on keskustella niistä ulkopuolisen kanssa, olen saanut paljon apua ystävien ja coachien kanssa ihmettelemällä, miksi ajattelen niin kuin ajattelen. Ja miten se kuulostaakin toisen korvaan raa'alta tavalta puhutella itseään. Nosta siis uskomuksesi rohkeasti päivänvaloon ja ota niiltä voima pois.

Arvokas tällaisena kuin olen

Työni kanssa tällä kertaa ei edetty pitkälle, kun totesin sen olevan minulle väärä. Ei, en ole vääränlainen vaan paikka ei sopinut minulle. Työvoittona pidän aitoa ja rehellistä keskustelua ja arvostan niitä ihmisiä, jotka tulivat minua myös hyväntahtoisina ja rehellisinä vastaan. Ensimmäistä kertaa elämässäni elin vahvasti omaa totuuttani ja vaikka mikään ei mennyt kuin suunnittelin, se meni just niin kuin piti. Itkin monet itkut liikutuksesta, sillä tuntui hyvältä olla omalla puolellani. Hiukan pelottavalta, mutta hyvältä. Rohkaistuin kuuntelemaan omaa intuitiotani, joka sekä kehollisesti että mieleltään kertoi, kuinka toimia itsensä mukaisesti.

Olen hiljalleen laskeutunut ajatukseen, että olisin arvokas tällaisena kuin olen. Olen viimein antanut itselleni luvan näkyä ja valita. Meditoida ja joogata sieluni kyllyydestä, kirjoittaa tätä kaikkea näkyväksi. Kaikkien elämä on arvokas, eikä vähiten sille, kuka sitä elää. <3