Kovan ulkokuoren alla voi olla erityisherkkä

28.01.2021

Tämä kirjoitus kertoo, miten syvälle voi kadottaa itsensä kieltämällä herkkyytensä ja haavoittuvaisuutensa. Tämä on myös tarina itsensä hyväksymisestä ja omalla puolella olemisesta.


Tämänkertainen blogivieraani on 36-vuotias henkilö, joka kuvaa itseään ulkoisesti kovan ulkokuoren omaavaksi mieheksi, jonka sisällä sykkii iso sydän. Kovaa ulkokuorta mukaileva stereotyyppinen tatuoitu ja lihaksikas blogivieras on tottunut siihen, että häntä kohdellaan kovin sanankääntein, koska yleisesti oletetaan, että hän jos joku kestää kuulla negatiiviset kommentit tai tunteenpurkaukset. Todellisuudessa kovan ulkokuoren alla elää tunteellinen, rakastava ja hyvin herkkä mies. Blogivieraani kirjoitti erityisherkkyydestään, koska kokee tärkeäksi tuoda esille sen, että erityisherkkyys on voimavara ja lahja. Hänen mielestään erityisherkkyys on tehnyt hänestä enemmän miehekkään ja kokonaisen kuin hän on koskaan aikaisemmin tuntenut olevansa. Hän haluaa kannustaa kaikkia, jotka tunnistavat omaavansa erityisherkkyyden piirteitä itsessään tutustumaan aiheeseen ja sitä kautta itseensä lisää. Hän kuvaa tätä erinomaisena sijoituksena omaan hyvinvointiin ja itsetuntemukseen.


"Olen elänyt elämästäni 35 vuotta antaen itsestäni hyvin vahvan kuvan ja uskotellut sitä muillekin. Minulle on ollut tärkeää osoittaa itselleni ja muille kuinka ns. "äijä" olen ja se on pitänyt minut hyvin kaukana sellaisesta elämästä, jossa minun on nautinnollisin olla. Se on ennen kaikkea vieraannuttanut minut itsestäni. Se, etten ole tunnistanut ja tunnustanut erityisherkkyyttäni, on tuonut paljon vaikeita aikoja elämässäni. Viimeisen kymmenen vuoden aikana minulla on vuosittain ollut ajanjakso, jolloin olen ollut todella syvällä ajatuksissani ja vähintään tuntenut oloni ahdistuneeksi ja masentuneeksi. Vuodesta 2012 lähtien elämässäni on ollut hyvin haastavia vuosia. Tällöin minulla alkoi esiintyä erilaisia terveyshuolia. Niihin sain lopulta seitsemän vuoden selvittelyn jälkeen diagnoosin. Oli todella vaikeaa löytää oikeanlaista apua ja kävin usean asiantuntijan vastaanotolla. Kun oikea auttajani löytyi, oli samanaikaisesti helpottava ja vähän hölmö olo. Ensimmäistä kertaa minut kohdattiin ja tunsin, että kertomallani oli merkitystä myös diagnoosin selvittämisessä. Sitä vain tarvitsee löytää yksi oikea ihminen, jonka avulla saa kaiken sen pahan olon pois. Vuosina, kun diagnoosia selvitettiin, syyllistin itseäni voimakkaasti ja analysoin kaikkea, mikä minussa on vikana esimerkiksi kumppanina. En osannut käsitellä pahaa oloani ja voimakkaita tunteita, joten ne purkautuivat huonona käytöksenä ja alakulona. Välttelin konflikteja ja ristiriitatilanteissa vetäydyin kuoreeni tai kiukuttelin ja tiuskin toiselle osapuolelle. Näihin aikoihin minulle tuli silloisen puolisoni kanssa ero, jonka johdosta olin elämässäni ensimmäistä kertaa masentunut. Ero oli kuitenkin helpotus, koska tunsin tukehtuvani tässä suhteessa.


Olen aina ollut herkkä. Jo lapsena samat erityisherkkyyden piirteet olivat minussa, olin silloinkin yhtä tunteellinen kuin nyt. Lapsena ja nuorena en kuitenkaan osannut antaa tilaa tälle piirteelleni eikä tätä osattu huomioida lapsuudenperheessäni. Oikeastaan lähipiirissäni on vasta viime vuosina huomattu herkkyyteni: Annan aina ihan kaikkeni kumppanille ja vaadin takaisin myös aika paljon. Ystäväni ovat huomanneet, kuinka hyvä kuuntelija ja keskustelukumppani olen. Annan itsestäni läheisille tosi paljon. Itsetuntoni on ollut aina todella huono. Viimeisen vuoden aikana olen lukemattomia kertoja tuntenut olevani itseni kanssa täysin hukassa, koska en tunne itseäni ja minua pelottaa, mistä itseni tulevaisuudessa löydän. Samalla kuitenkin tiedostan, että päivä päivältä tutustun erityisherkkyyteeni paremmin ja sitä kautta alan ymmärtää itseäni ja vahvistan itsetuntemustani.


Masennusdiagnoosin sain ensimmäisen kerran vuonna 2020. Ajattelen, että masennusdiagnoosi tuli ehkä turhan herkästi siihen nähden, että ne oireet saattoivat myös liittyä erityisherkkyyteen ja kyvyttömyyteen käsitellä ahdistustani. Akuutissa vaiheessa masennuslääkitys toi helpotusta. Ahdistus kun meni kohdallani niin pahaksi, että hengitin vain pintahengityksellä ja itkin kotona ollessani silmät päästäni. Kun lääkitys loppui, tokkurainen olo ja tietynlainen lukko tunnetasolla poistui. Sain taas mahdollisuuden tuntea ja sen myötä alkaa prosessoida kaikkea tapahtunutta. Kun pahin vaihe on selätetty, on helpompaa kohdata kaikki tunteet ja mennä niitä kohti. Nyt osaan myös suhteuttaa tämän kaiken niin, että kenelle tahansa tämä olisi ollut iso pala käsiteltäväksi eikä ole hävettävää sanoa, ettei jaksa enää. Koen, että se herkkyys, jota ennen pelkäsin, kääntyikin voimavarakseni. Se mahdollisti kaiken sen pahan kohtaamisen.


Erityisherkkyys tuo minulle tietynlaisia ajatuksia ja uskomuksia erityisesti ollessani toisten ihmisten seurassa. Mietin usein, mitähän vikaa toinen minussa näkee. En uskalla antaa uusille ihmisille itsestäni paljoakaan, etten joudu pettymään. Pohdin usein, mitä muut minusta ajattelevat. Otan henkilökohtaisesti asioita, joihin ei pitäisi suhtautua henkilökohtaisesti. Jos toisen ihmisen kanssa tulee epämiellyttävä tilanne, minulle on todella vaikea olla ja koen näissä tilanteissa voimakasta tarvetta keskustella tunteistani. Ylireagoin herkästi ja kiusaannun isoissa ihmisjoukoissa. Parisuhteessa mietin usein, mitä kumppanini on minusta mieltä miehenä. Työyhteisössä en uskalla juurikaan tuoda ilmi henkilökohtaista minääni, koska en halua joutua naurunalaiseksi. Minulla on usein pelko siitä, etten riitä tai ole hyvä tällaisena kuin olen ja pohdin usein, mitä minussa on vikana. Erityisesti uusien ihmisten kohdalla olen tuntoaistit tarkkana ja varovainen. Siinä saa siipeen herkästi, kun on itse tunnollinen, uskollinen ja omistautuva, ja jos toinen ei ajattele ja tunnekaan samoin.


Nyt olen suhtautunut itseeni armollisemmin. Olen antanut päivittäin itselleni hetkiä, jolloin vain olen ja toivun. Kun on voimavaroja teen kotitöitä, käyn kuntosalilla tai mitä tahansa, mikä tuntuu hyvältä. Olen hakeutunut ihmisten lähelle, joista saan voimaa. Nyt, kun olen huomioinut erityisherkkyyteni, olen huomannut alkaneeni toipua kaikista kohtaamistani vaikeuksista. Huomaan, että esimerkiksi keskustelu näistä toisten ihmisten kanssa auttaa ahdistuksen tunteen voittamisessa. Tulevaisuus vaikuttaa ensimmäistä kertaa toiveikkaalta. Matka on pitkä, mutta olemalla itselleni armollinen ja antamalla itselleni aikaa uskon, että se hetki vielä tulee, kun kaikki on hyvin ja olen terve."