Jalat pohjassa

19.10.2020

Löysin itseni räpiköimästä keskeltä aavaa järveä. Tuntui raskaalta ja pahalta ja siellä vain pysyin, kun en nähnyt muutakaan tapaa olla. Pää kävi välillä pinnan alla, vettä meni suuhun. En pystynyt puhumaan, sydän jyskytti ja oli vaikea hengittää. Se kuuluu asiaan, kuulin jostain. Näin ne muutkin on edenneet.


Taistele tai häviä? Niinkö? Häviän tässä taistelussa, kadotan itseni. 
 

Päästän irti. En taistele. En häviä.


Jalat koskettaa pohjaa. Asetan siihen jalkapohjani. Pohja on vakaa, vaikka askeleeni aluksi hatarat. Kävelen omin jaloin.